Eräs epäkirjailija
Valokuva: Jarmo Kontiainen Erno Paasilinna kehitti aikanaan käsitteen epäkirjailija kuvaamaan kirjoittamisen sekatyöläistä, joka "kirjoittaa, matkustaa ja antaa lausuntoja". Lehtolasta kehittyi 1980- ja 1990-luvuilla tekstinikkari, joka teki pakinoita, lehtijuttuja ja kirjallisuusarvosteluita, toimitteli niin aikakauslehtien teemanumeroita kuin kulttuurilehtiäkin sekä kävi seminaareissa puhumassa herra-ties-millä edellytyksillä. Opiskelijana Lehtola puhutteli itseään fraseologian laitoksen mikroprofessoriksi, vaikka luki proosallisesti kirjallisuutta. Vuonna 1982 toimitettu Kaltion saamelaisteemanumero poiki kesätöitä lehtialalla, Lapin Kansassa ja Pohjolan Sanomissa sekä valmistumisen jälkeen fraa lancerina. Toimittajan työ oli tärkeä koulu myöhempää kirjoittajan uraa ajatellen: siinä piti oppia tekemään asiatekstiä, keskusteluttamaan asioita ja henkilöitä sekä saamaan aikaan valmista. Monialainen, mutta lyhytjänteinen lehtikirjoittaminen kypsyi 1990-luvun alussa - Oulunsalo-lehden päätoimittajuuden aikana - päätökseksi jättäytyä Kanerva-Jaakonsaaren apurahan varaan. Ansiosidonnaisen avulla pääsi syventymään tutkimiseen ja kirjoittamiseen. Epäkirjailijan osallistujan roolia heijastelivat edelleen yhteiskunnalliset riennot, kuten päätoimittajuudet lappilaisessa Pohjoistuulessa ja pohjoissuomalaisessa Kaltio-lehdessä.
|
|
